Materiaalin metsästystä

Ensi keskiviikkona aloitamme puuveistokset. Minulla on muhinut idea jo pitemmän aikaa, mutta laiskanpulskea kun olen, lähdin vasta tänään hakemaan siihen materiaalia (läpimärästä) metsästä. On se kumma, kun jotakin tarvitsee ja haluaa, ei sitä millään meinaa löytyä. Sitten kun muuten vain guljailee metsässä, kaikkea mielenkiintoista osuu eteen... Oli meinaan työn ja tuskan takana löytää edes suunnilleen se, mitä halusin!

Noh, nyt minulla on kuitenkin muutama karahka ja kääpä kuivumassa pesuhuoneessa. Toivottavasti ne ovat keskiviikkoon mennessä sen verran kuivuneet, että voin alkaa rakentaa niistä ajatukstani todeksi.

Materiaalia kuivumassa...

Seuraavaksi työstämme jotakin (p)muuta

 Saunatontut muotoili Katariina.  Mahtavatko 
 istuskella Joulusaunassa tervaisia tuoksuja  saunojille jakaen?

                                                                 Tuulija kokosi makkaratekniikalla kauhakulhon ja 

                                                                           loppusavesta teepussukoiden alustan pintojen suojaksi.

Savityöt jäävät mieleeni hyvänä kokemuksena. Mielessäni kummitteli muovailuvahan kimpussa ähertäminen lasten kanssa. Lapset tekivät hienoja luomuksia. Minä taas sain aikaan keltaisesta vahasta hikisissä käsissäni lopulta likaisen käärmeen rullalla, pää hieman kohoasennossa, valmiina iskuun. Edellisen vuoksi odotin hieman kauhulla kosketusta saveen. Kokemus saven kanssa työskentelystä oli yllätyksekseni mukavaa vaikka haastavaakin. Vasta polton ja ehkä maalauksen ja lasituksen jälkeen saamme nähdä töittemme tulokset. Odotan hieman malttamattomana, mutta myös lievästi pelokkaana mitä syntyy: paukahtaako torsoni uunissa ilmataskujen vuoksi, vai pysyykö se pystyssä ja ehjänä loppuun saakka. Tarja on alkanut tekemään suuurta ja jatkaa oman vaativan työnsä kanssa vielä tovin. Mitä Liisan mielessä liikkuu seuraavaa kertaa varten - jotakin puusta... ehkä luonnostakin - sen saamme tietää alkuviikosta. Otanko mukaan sahan, vasaran ja nauloja vai ruuvimeisselin tai porakoneen monella päällä ja ruuvikokoelmani? Tarvitaanko maalia ja pensseleitä, liima vai narua? Sitä tässä mietin odottavin mielin. Valmistaudun leipomaan kahvihetkeämme varten jotakin, myös gluteenitonta, meitähän on joukossa muutamia viljarajoitteisiakin.

Savinaisten savinaisia

Tästä alkaa Tuulimarijan torso

Ups! Nyt se alko luhistua.



Mitäs siitä!Aloitetaan alusta.

Soon hyvä nyt

                     


Kerhomme kokoontuu keskiviikkoiltaisin, 19.9. rakentelimme torsoja punasavesta. Torsohan tarkoitti alunperin rikki mennyttä antiikin veistosta, täydellisessä torsossa ei ollut mitään raajoja eikä päätä, osatorsossa joitakin raajan osia tai pää oli säilynyt.

Useimmat muotoilivat savinaisia, ja ihmekös tuo, kun joukkomme on pelkästään naisia. Joten tuntimme oli varsinaisia savinaisia siis monessa mielessä. Kun veistoksen koko kasvaa on savityön oltava ontto polttoa varten.Siihen löytyikin monta konstia: työn alussa vain työntää  peukalonsa työn sisään alhaalta ja levittelee vähän auki tai työn voi kaivertaa silmukkaraudalla ennen viimeistelyä, saven voi kaulia ensin paksuksi levyksi ja kietaista sitten levyn työn rungoksi ja neljäs keino on lähteä kokoamaan työ makkaratekniikalla,jolloin se on alusta asti ontto.

Kuten kuvista voitte päätellä naisia syntyi monenmoisia laihoista pulleisiin, jollakin on siivet ja toisella liehuvat helmat. Työt ssyntyivät hyvää vauhtia ja jotkut ehtivät irroitella savesta muutakin hauskaa.Ja nauru maistoi kun savinaisia välillä lihotetiinn,välillä taas laihdutetiin.

Soon hyvä ku ei aina ota niin vakavasti ja uskaltaa nauraa ittelleen ja työlleen.

Susannan odottava äiti siivet sai

Aijan tytöllä helmat heiluu kai

         

Vuokon nainen uhkein poivin

Fannin tytöllä napa somin

 

Vuokon torso kaikille huutaa:   

Katariinan mimmi on mulle mieleen

 

 

 

Aijan toinen ei mennyt pieleen





Taitaa se tarkkailla Kaisan pöllöä

Katsooko Susannan lapsi töllöä?

En nyt muista kenenkä kissa.

 

 

On ensi viikko jo aatoksissa. Vain blogin seuraaja tietää saa, mitä Tarja miettii, miten jatkaa. 



Savi kasvaa korkoa

 

Tarja viimeistelee koiranpentureliefia

Tarjan koiranpentu valmiina kuivatukseen

 

Viime viikolla työstimme ensi kerrran savea ja tehtävänä oli tehdä kohokuva eli reliefi. Siinä yhdistyy piirtäminen eli kaiverrus -saveen voi siis piirtää- ja toisaalta veistoksellisuus, kolmiulotteisuus, jolloin alustaan rakennetaan lisäsavella korkeutta. Historian ensimmäiset reliefit olivat kaiverrettuja uurtoreliefejä, niitä löytyy jopa luolamaalusten yhteydestä aikojen aamusta. Kun veistotaidot ja välineet kehittyivät, kuvat alkoivat nousta yhä enemmän ulos alustastaan. Jossakin vaiheessa veistokset pomppasivat ulos seinästään ja alkoivat itsenäisen elämänsä ilman taustaseinää.(Hauska ajatus, että näin olisi käynyt, mutta oikeasti itsenäiset veistokset lienevät yhtä vanhoja kuin luolamaalauksetkin, ne olivat pieniä maaäiti-veistoksia.) 

 

Savi kasvoi korkoa ihan mukavasti. Aiheet löytyivät omista lemmikeistä, henkilöaiheista ja hyötykäyttöön tarkoitetuista kohokuvista. Työt asetettiin kuivumaan kahden muovikalvon väliin, jotta kuivuminen olisi tasaista eivätkä työt vääntyisi. Muutamaa työtä jatkettiin seuraavalla kerralla, niiden kosteus varmistettiin märällä kankaalla ja muovipussilla.Töitä pystyikin hyvin jatkamaan seuraavalla viikolla.  Nyt kaikki työt ovat kuivumassa ja odottelevat polttoa.

 

Kävin tänään kaverin kanssa ottamassa lisäkuvia töistä ja kaveri sano, jotta ne on ku oikean taiteilijan tekemiä. Soon hyvä kun muillekin kelpas.

 





Birgitta muotoilee naiskuvaa

Kun paperi ei ole litteä

 

Kuvanveistokurssin ensimmäisenä työnä oli tehdä veistos paperista.Materiaalina oli erilaisia poistopapereita ja vähän pahviakin. Tarkoitus oli käyttää yksinkertaista taittelutekniikkaa, välineinä olivat sakset, teippi, liima ja pyykkipojat. Veistos sai olla abstrakti muotosommitelma tai sille sai antaa tunnistettavan hahmon.

 Aijan paperiveistos

 

 

 

 

 Aluksi puhuttiin vähän rytmistä ja siitä,että veistoksen pitää toimia joka suunnasta katsottuna. Yritin myös havainnollistaa sisä- ja ulkotilan käsitettä. Kehotuksena oli pyrkiä selkeään muotoon ja ideaan ja varoa liian monia erilaisia elementtejä. Aloittelija kun pakkaa innostumaan huomatessaan, että paperista saa tällaisia ja tuollaisia ja ah niin monenmoisia muotoja. Lopussa sitten vasta tajuaa, että on saanut aikaan tyylikkään teoksen sijasta sillisalaattia.

Teimme paperiveistokset 5.9. ja tänään kuvasin työt blogia varten. Sittemmin olen taistellut tämän blogisivun tekemisessä, ensin Birgitan neuvoilla ja loput kotona. Tänään ryhmässä muokattiin savesta reliefejä eli kohokuvia, mutta niistä sitten toinen juttu aikanaan.

Pidin kovasti Kaisan Linnut-paperiveistoksesta,jonka kuvasin vastavaloon ikkunaa vasten.Siinä onnistui mielestäni hyvin se ajatus, että veistoksen voi tehdä vaikkapa yhtä elementtiä käyttäen. Kaikkien opiskelijoiden töissä oli kuitenkin jokin veistoksellinen yksityiskohta tai elementti, vaikka joissakin tuntui liikaa tavaraa olevankin. Mutta soon hyvä kun huomaa jonkin kohdan työssään onnistuneen.

 

                                           Kaisan "Linnut" ja yksityiskohta Susannan suihkulähteestä.

 

Me tykätään tästä!

Syksyllä 2011 Revontuli-Opisto toteutti toiveeni ja tarjosi mahdollisuuden suorittaa aikuisten kuvataiteen perusopinnot Kittilässä. Tavoitteena on käydä läpi 500 tunnin opintokokonaisuus, joka jakautuu viidelle vuodelle.

Olin ikionnellinen, kun ensimmäisellä kurssilla meitä kurssilaisia oli sitten peräti kymmenkunta (naista) ja kurssi pääsi käyntiin. Syyslukukaudella 2011 opiskelimme Liisa Palosaaren johdolla piirtämisen tekniikoita erilaisin välinein. En ole koskaan erityisemmin välittänyt piirtämisestä, vaan olen kokenut sen pikemminkin jonkinlaisena pakkopullana, jota ilman ei oikein voi maalata. Kurssin aikana pakkopulla alkoi maistua hyvältä, ja näytti siltä, että osaan ehkä sittenkin hiukkasen piirtää!

Kevälukukaudella 2012 opiskelimme grafiikkaa, mikä oli minulle aivan uutta. Toki olin koulussa joskus esihistoriallisina aikoina harjoitellut puupiirrosten ja linoleikkausten tekoa, mutta siinä kaikki. Ihastuin erityisesti collagrafiaan. Teimme painolaatan liimaamalla kartongille kuvat, jotka olimme leikanneet kartongista tai paksusta paperista, ja vedimme telalla painovärin laatalle. Sitten kokeilimme painamista erilaisille papereille.

Alla olevan collagrafiani nimi on Sudenjuoksu, ja tein siitä useita vedoksia aloittaen yksivärisestä ja lisäten koko ajan lisää värejä. Tämä on viimeisimpiä vedoksia.
 

Birgitta Brusila: Sudenjuoksu. Collagrafia 2012.

Helmikuussa esittelimme Kittilän kirjastossa piirustuskurssin töitä ja toukokuussa grafiikkaa. Sekä syksyllä että keväällä teimme opintomatkan Rovaniemelle, jossa kävimme katsomassa mm. Lapin taidemuseon näyttelyitä Korundissa ja ostoksilla Taidekehystämö Hyvärisellä.