Monenmoista maalausta

Essin orkideatutkielmaa

Vuoden viimeiseen blogiin kokosin syksyn varrelta erityyppisiä töitä, joita ei ole aiemmin kuvattu. Täytyy todeta, että monien hyvien töiden kuvaus ei onnistunut syystä tai toisesta: yläasteen kuvataideluokan halogeenilamput vääristivät maalauksen värit tai opiskelija ehti pakata ja viedä työnsä kotiin. Tarjan maalauksia valmiina en juuri  ehtinyt kuviin saada. Marketankin maalaukset onnistuivat välttämään kameran, hän on myös työskennellyt osaksi kotosalla kun työesteet ovat estäneet kerhoiltaan osallistumisen.

Viimeinen kerho pidettiin yläkoulun kuvisluokassa

Loppusyksystä tuli murheita myös kerhotilan suhteen. Viimeinen kerhokerta siirrettiin yläkoulun kuvataideluokkaan ja tammikuun alussa katsotaan, missä jatketaan. Valaistus siellä on parempi mutta oman ongelmansa tuottaa sitten materiaalien rahtaus edestakaisin ja töille siellä ei ole säilytystilaa. Mutta uskomme, että asiat ratkeavat parhain päin ensi kevään aikana.

Vuokko K. on opiskellut ahkerasti suorittaen kahta kurssi, ykköstä ja viitosta. Tämän koiran katse oli kameran etsimessä niin oikean, että kuvaaja huusi ...IIK, se on elävä. Kamera kuitenkin kuvaushetkellä tarkentaa, joten valokuvassa kyllä näkyy, että piirretty se on. Kuvassaan Vuokko K. on käyttänyt mustalla paperilla sävytettyjä puuhiilikyniä.

 

Vuokon koivikkomaalaus latistui valokuvassa luokan valojen vuoksi, mutta makrokuva koivujen kyljestä näyttää mahtavalta. Huurrekoivuistakaan ei julkaisukelpoista kuvaa saatu aikaiseksi.

 

 

  

Arjan enkelimaalauksessa taustapinta halkeilee hienosti. Väri on ohutta ja työskentelyssä käytettiin paljon niin maalinesteitä kuin palettiveistäkin.

 

 

 

 

Arja maalasi lopuksi paperimassasta muotoilemansa lumiukon kotinsa verannalle. Sen myötä viitoskurssi toivottaa kaikille blogin seuraajille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Nyt perinteiset maalaustyöt jäävät syrjään joksikin aikaa kun kevääksi siirrymme kokeellisempiin töihin.

    

 

 

Sivellin- ja tussipiirustusta

Sivellin- ja tussipiirustusilta oli poikkeuksellisen pitkä, koska teimme kaksi kerhokertaa samana iltana. Ihailimme aluksi kiinalaisia siveltimiä ja Kiinan siveltimenkäytön mestareita menneiltä ajoilta. Leikisti oltiin vähän aikaa kiinalaisia - opettelimme kuvan perusteella pitelemään sivellintä kädessä kiinalaisittain, sehän poikkeaa täysin tästä meidän länsimaisesta tavastamme pitää sivellintä.

Huomasimme, että kun pitää sivellintä kädessä näin, niin piirtäjän ryhtikin paranee, kun sivellintä kuljetaan kohtisuorassa paperia vasten ja koko keho osallistuu piirtämiseen, ei vain ranne tai sormet. Koetimme myös henkisesti lähestyä kiinalaista maisemamaalauksen filosofiaa, tyhjän tilan ajatusta. jossa kuvassa oleva tyhjä tila on yhtä tärkeä kuin kuvan muut osat.

Sivellinpiirustuksessa käytimme tussin sijasta mustaa vesiväriä. Oikeita kiinalaisia siveltimiä meillä ei ollut vaan oli tyytyminen koulusiveltimiin.



Vuokko K. totesi harjoituksen lomassa, että onpa vaikea tottua ajatukseen, että kuvassa voi olla tyhjää. Tekee mieli täyttää tyhjät pinnat.

Aleksi matkasi ajatuksissaan selvästi itäisille maille

Kahvitauon jälkeen otimme käsittelyyn vanhan ajan mustekynät, joiisa puuvarteen voi vaihtaa erilaisia teriä. Katsoimme tasa- ja pyöröteriä, piirtämiseen käytimme hiusterää ja nesteenä pullotussia. Tussilla piirtäessä on oltava uskallusta: jokainen piirtimen veto kun on hyväksyttävä ja mahdolliset tussiläiskät vain pitää ujuttaa osaksi työtä. On siis ajateltava jokainen käden liike etukäteen, koska korjauksen mahdollisuutta ei juuri ole.

Annen tarkkaa kädenjälkeä hiusterällä
 

Jennin tussiterän käyttöä, käytössä taitaa olla ohuehko tasaterä. Kuvan pohjana sanomalehtikuva.

 

Vuokko K. on käyttänyt kotkanpoikasissaan hiusterän ohella myös muita teriä.

Seuraavalla viikolla teimme iltaretken Särestöniemen taidemuseoon. Mielenkiintoisen ja perusteellisen tutustumisen jälkeen viivähdimme vielä kahviossa tunnin piirtämässä. Tällä kertaa mukana oli ns. säiliökyniä, nestemäisiä tussikyniä, mukana meillä oli 0.3 ja 0.7 mm:n kyniä. Alun perin oli ideana piirtää vanhassa Särestössä, mutta edellisten päivien lähes -40 asteen pakkaset olivat jäähdyttäneet  taloa niin että terveyssyistä  pitäydyimme kahvilassa piirtämiseen. Mutta löytyihän sieltäkin erilaisia aiheita ja kuvastoa. Oli soma rauhoittua hetkeksi piirtämään ja mietiskelemään Särestöä ja taitelijaelämää.

Jenni kokosi postikorttiinsa  näkymiä kahviosta, sen esineitä ja julisteita

Kuva Reidarista sopi oikein hyvin  Ewan tussikynäharjoitukseen.

Reidarin joulupukkimainen olemus toivottaa samalla ykköskurssilaisten puolesta hyvää joulua kaikille blogimme seuraajille.

Istuva tyttö ja muita harjoituksia

Ykköskurssilaisten kanssa ohjelmaan kuului henkilökuvaharjoitukset. Aluksi kertasimme ihmisen mittasuhteet ja sitten vuoron perään olimme toistemme malleina croquis-piirustuksessa. Totesimme että vaikeaa on, mutta samalla hauskaa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä töistä, jos nimeä ei ole näkyvissä, en uskalla nimetä tekijää, sillä en muista enää ulkoa varmuudella, mikä on kenenkin työ.

 

 

 

 

 

Tietenkin peruskurssiin kuuluu myös kasvojen piirtämisharjoitukset. Niihin valitsimme tekniikaksi värikynät ja teemaksi eri ikäiset ihmiset. Lasten kasvojen pyöreys on toista kuin vanhuuden rypyt ja mitä kaikkea siihen välille mahtuukaan.  

 

Vuokko K:n tutkielma lapsenlapsestaan

 

Ewa käytti harjoituksessaan sanomalehtikuvaa pohjana.

 

                                                                                              

Vuokko N:n myhäilevä Reidar

 

 

 

Aleksin nuori mies aamukahvilla

 

Seuraavaksi ykköskurssi harjoittelee sivellin- ja tussipiirustusta. Tarkoitus on käydä myös Särestössä ja taiteilla siellä vähän vierailun päätteeksi. 

Taivaita ja maita

Joku kysyi, että miten sitä taivasta oikein maalataan. Niinpä yksi kerhokerta tutkailimme taideteosten ja omien töiden taivaita. Huomasimme pian, että kyllä taivaita on yhtä monenlaisia kuin on tekijöitäkin. Ja sitten kun taivasosuus on saatu jotakuinkin kuosiin, niin ongelmana on, että mitäs taivaan alle.



Katariinan taivas: pakkasta, sinertävää, punertavaa, tunturinlaita. Tällaisia kelejä on nyt Kittilässä pidellyt, joten aika realistinen kuva romanttisuudesta huolimatta.

Toinen Katariinan talvimaisema. Tässä harjoiteltiin myös lumista metsää, jota sitä ennen harjoiteltu paperille. 

Taivaan alle soviteltiin maisemaa kotikutoisella kuvankäsittelymenetelmällä ilman tietokonetta tai kuvankäsittelyohjelmia. Kun ottaa taulun levyisen paperin ja nopeasti piirtelee/ maalaa paperin alalaitaan erilaisia vaihtoehtoja maastolle ja leikkaa sitten eri versiot taivaanrannasta, niin kas,  maaosuuksiavoi sovitella taulun päälle, jotta mikä maisemasommitelma olisi luontevin. Samalla tulee jo etukäteen harjoiteltua värien käyttöä ja siveltimenvetoja. Paperille harjoittelu kannattaa aina, kun on epävarma, mitä on tekemässä, tai kokeilee jotakin itselle uutta asiaa.

Essi oli ollut päivällä lentokentällä töissä ja maalasi muistin mukaan näkemänsä iltataivaan.

   

Aijan  tutkielma kivirakasta, työ saattaa jatkua vielä.

      

Arja kuvasi muistin mukaan näkymää koti-ikkunastaan. Tässä työ Kotiniemen ikkunalaudalla ja alla yksityiskohta maalauksesta.Tässä kokeiltiin sormilla maalaamista.

 

Piirtämisen avainsana

Erilaisilla lyijykynillä tehtyjä harmaa-asteikkoja karkealla paperilla

Olemme 1.kurssilla useamman kerran harjoitelleet lyijykynän ominaisuuksia eri töissä. Aluksi tutkimme kynien eri pehmeyksiä ja erityyppisiä papereita sekä pyrimme löytämään valööriasteet valkeasta harmaiden kautta mustaan. Ensimmäinen lyijykynätyö oli esinetutkielma: pöydälle vain kippoja, kuppeja, vasaroita, yms. ja ei kun havaintoja tekemään ja piirtämään. Aakkosista se on piirtäminenkin aloitettava.

Haastetta Annelle: miten saada vanha avain näyttämään metalliselta?

Ei mallia aina tarvitse kaukaa hakea. Ewa tutkii omia autonavaimiaan.

Esinetutkielma muuttuu vähemmän tylsäksi kun käyttää mielikuvitusta. Jennin pieni pippuripurkki kätkee sisäänsä mm. oikeasti paljon isomman pehmolelun.

 

Esineiden jälkeen siirryimme tutkimaan tilaa ja perspektiiviä. Itse perspektiivin havaitsemisen lisäksi tavoitteena oli huomata eri tilojen valoisuus/pimeys toisiinsa verrattuna. Pyysin kuvaamaan peräkkäin avautuvia tiloja, joista jossakin on enemmän valoa kuin toisessa. Katsoimme tästä myös erilaisia esimerkkejä ja Kotiniemen kerhotila toimi  myös hyvänä esimerkkinä.

Ewa kuvasi näkymän kylpyhuoneen ovelta.

Jenni oli käynyt kesällä Kiasmassa ja valokuvasta sai erikoisen perspektiivi-aiheen, kaarevat käytävät eivät olleet ollenkaan helppoa kuvattavaa.

Vuokko K. käytti piirroksen apuna lehtikuvaa. Värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi vaatii oman arviointinsa, monimutkaisen sisätilan analysointi oli vaativaa.

Niin mikä se olikaan se piirtämisen avainsana? Se on havainto, havainto, havainto. Ilman tietoista katsomista ja havaintojen tekemistä ei piirtämisen taito kehity. Ja tietoinen katsominen on samalla erinomaista aivojumppaa -vaikka itse piirtämisen jalo taito ei  huppunopeasti kehittyisikään, niin aivot kehittyvät joka käyttökerralla, uusia yhteyksiä ja virtapiirejä luodaan niin että kuhina käy.

Maalaan maalaismaisemaa...ja ymmärrän

Kaisan maisemamaalaus valmiina

Viime kerralla monet työt olivat vielä kesken, joten nyt kun on enemmän valmista. laitetaanpa vähän kuvia näytille. Kaisan isokokoinen maisema onnistui - alkuperäisen kuvan turhat yksityiskohdat karsittiin pois. Usein maalauksessakin vähemmän on parempi kuin enemmän.Aiemmin Kaisa sai jo valmiiksi talvisessa maisemassa hipsuttelevan kettunsa, joka on pysähtynyt tuijottamaan kuvaajaa hyvin tarkkaavaisena.

Yksityiskohta Kaisan ketusta

Birgitta maalasi itselleen rakkaan maiseman, blogistamme löytyy sama maisema akvarelliversiona viime keväältä. Pienikokoisessa työssä on hyvin tavoitettu veden kylmyys ja rantakoivikon väri.

 



Aija työsti tämän maiseman palettiveitsellä. Vain taivasta on tasoiteltu siveltimellä.

 

Maisemamaalauksen eräs ristiriita työvaiheessa on päättää, mihin pyrkiä. Onko tavoitteena valokuvamainen jäljentäminen, pyrkimys tehdä oikean näköistä vai kuvata omaa elämystä maisemassa liikuttaessa, korostaa tunnelmaa ja värejä, tehdäkö teknisesti sileää pintaa siveltimenjäljet hävittäen vai jättää jokainen veto näkyviin. Kuvataiteen historiasta löytyy esimerkkejä eri vaihtoehdoista, mutta vain aika ja pitkäkestoinen harrastaminen näyttää, mihin suuntaan itse kukanenkin maalari etenee ja miten löytää oman käsialansa.

Tärpätinhajua ja vähän joulumieltäkin

Syysloman jälkeen aloimme viimein ihmetellä öljyvärimaalauksen saloja.Jotkut toki olivat maalanneet öljyväreillä aiemminkin, mutta enemmistölle materiaalit ja tekniikka olivat uusia.Tutustuimme siis aluksi maalinesteisiin, väreihin, siveltimen puhdistusoperaatioihin ja muihin sen kaltaisiin tähdellisiin asioihin.

Ja ei kun maalaamaan. Ensimmäiseksi tehtäväksi ehdotin aihetta, jossa olisi mahdollisimman paljon vaaleita sävyjä, aloittava maalari kun usein ei osaa vaalentaa ja sekoittaa värejä tarpeeksi, vaan yrittää maalata melkein suoraan tuubivärillä, joka tietenkin on sitten tummanpuhuvaa. Siveltimen käytössä kehotin välttämään liian pitkiä vetoja -nyt ei sitten maalata seinää, vaan taulua. Itse kullekin löytyy harjoittelun myötä oma tapa käyttää sivellinta ja oma käsiala, mutta alkuun kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista: pieniä vetoja, pystysuoraan, vaakaan, vinoon, töpöttelyä, hiertämistä, isoa ja pientä sivellintä, palettiveistä.

Arja käytti työssään väriä ohuesti ja paljon ohennusnestettä.Näin hän pääsi haluamaansa tarkkuuteen.

Toisessa maalauksessaan Arja vielä viipyi joulutunnelmissa ja kuusen oksilla on jo vähän paksummalti väriä.

Ensimmäisen työn jälkeen pohdimme maisemamaalauksen teemoja: millaisia tapoja ja tyylejä maiseman ja luonnon kuvaamisessa on ollut.Tässä katselimme  eri aikojen ja eri taiteilijoiden tapaa kuvata maisemaa. Jos valitsee aiheekseen maiseman, kehotin pohtimaan omia tämänhetkisiä taitojaan ja omaa tyyliään sekä mitä työssään haluaa kertoa: onko tärkeää mallinmukaisuus,realistisuus, tunnelma vai fiktio.

Kaisa sekoitti kotona palettinsa loppuvärit ja tuloksena oli kaunis värisoinnutus.

Tarjan maalinloppuja palettiveitsiharjoituksessa. Tässä kuvassa työ on vielä hiukan keskeneräinen. Alaosan harmaa sai myöhemmin lisää eloa.
 

Huomasin tässä, että monta kuvaa on jäänyt ottamatta valmiista töistä.Osasyy on tietysti Kotiniemen heikko valaistus, joka häiritsee myös maalaustilanteessa. Kun päiväsaikaan pidän lapsiryhmille tunteja niin aika humahtaa niin hektisesti, että valokuvaus unohtuu.

Lauantaina 9.11. meillä oli maalauspäivä ja pääsimme valoisampaan yläkoulun taideluokkan.Aikaa työskentelyyn oli kahden kerhokerran verran.Jokainen sai maalata omia projektejaan. Tuuli-Marija keskittyi saamaan valmiiksi viiden työn joulutaulu-sarjan, jossa tontut ja eläimet seikkailevat. Aija sai aikaan herkän joutsenkuvan ja merimaiseman, Kaisa ja Vuokko isot maisemat. Essi jatkoi vaativaa tutkielmaansa orkideoista. Tarja maalasi henkilökuvaa.Henkilömaalauksesta opiskelijat olivat saaneetkin etukäteen aineistoa sähköpostiinsa niin että he halutessaan uskaltaisivat tarttua tuohon vaikeaan aiheeseen.

Aijan joutsenpari istuu alkutalven jääriitteellä.Joutsenia onkin viime viikkoina Kittilässä ja Ounasjoella ollut runsaasti.Maalaus perustuu Vuokon ottamaan vaalokuvaan Ounasjoelta.

 

 

Tuuli-Marija maalsi viiden työn sarjan iloisia joulukuvia.

 

Vuokon huurteinen talvimaisema

Kaisan maisema aluillaan
 

Tarja sommittelee tunnelmamaalusta aiheesta mummo ja lapsenlapsi.