 |
Erilaisilla lyijykynillä tehtyjä harmaa-asteikkoja karkealla paperilla |
Olemme 1.kurssilla useamman kerran harjoitelleet lyijykynän ominaisuuksia eri töissä. Aluksi tutkimme kynien eri pehmeyksiä ja erityyppisiä papereita sekä pyrimme löytämään valööriasteet valkeasta harmaiden kautta mustaan. Ensimmäinen lyijykynätyö oli esinetutkielma: pöydälle vain kippoja, kuppeja, vasaroita, yms. ja ei kun havaintoja tekemään ja piirtämään. Aakkosista se on piirtäminenkin aloitettava.
 |
Haastetta Annelle: miten saada vanha avain näyttämään metalliselta? |
 |
Ei mallia aina tarvitse kaukaa hakea. Ewa tutkii omia autonavaimiaan. |
 |
Esinetutkielma muuttuu vähemmän tylsäksi kun käyttää mielikuvitusta. Jennin pieni pippuripurkki kätkee sisäänsä mm. oikeasti paljon isomman pehmolelun.
|
Esineiden jälkeen siirryimme tutkimaan tilaa ja perspektiiviä. Itse perspektiivin havaitsemisen lisäksi tavoitteena oli huomata eri tilojen valoisuus/pimeys toisiinsa verrattuna. Pyysin kuvaamaan peräkkäin avautuvia tiloja, joista jossakin on enemmän valoa kuin toisessa. Katsoimme tästä myös erilaisia esimerkkejä ja Kotiniemen kerhotila toimi myös hyvänä esimerkkinä.
 |
Ewa kuvasi näkymän kylpyhuoneen ovelta. |
 |
Jenni oli käynyt kesällä Kiasmassa ja valokuvasta sai erikoisen perspektiivi-aiheen, kaarevat käytävät eivät olleet ollenkaan helppoa kuvattavaa. |
 |
Vuokko K. käytti piirroksen apuna lehtikuvaa. Värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi vaatii oman arviointinsa, monimutkaisen sisätilan analysointi oli vaativaa. |
Niin mikä se olikaan se piirtämisen avainsana? Se on havainto, havainto, havainto. Ilman tietoista katsomista ja havaintojen tekemistä ei piirtämisen taito kehity. Ja tietoinen katsominen on samalla erinomaista aivojumppaa -vaikka itse piirtämisen jalo taito ei huppunopeasti kehittyisikään, niin aivot kehittyvät joka käyttökerralla, uusia yhteyksiä ja virtapiirejä luodaan niin että kuhina käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti