22.11.2013

Piirtämisen avainsana

Erilaisilla lyijykynillä tehtyjä harmaa-asteikkoja karkealla paperilla
Olemme 1.kurssilla useamman kerran harjoitelleet lyijykynän ominaisuuksia eri töissä. Aluksi tutkimme kynien eri pehmeyksiä ja erityyppisiä papereita sekä pyrimme löytämään valööriasteet valkeasta harmaiden kautta mustaan. Ensimmäinen lyijykynätyö oli esinetutkielma: pöydälle vain kippoja, kuppeja, vasaroita, yms. ja ei kun havaintoja tekemään ja piirtämään. Aakkosista se on piirtäminenkin aloitettava.

Haastetta Annelle: miten saada vanha avain näyttämään metalliselta?
Ei mallia aina tarvitse kaukaa hakea. Ewa tutkii omia autonavaimiaan.
Esinetutkielma muuttuu vähemmän tylsäksi kun käyttää mielikuvitusta. Jennin pieni pippuripurkki kätkee sisäänsä mm. oikeasti paljon isomman pehmolelun.

 
Esineiden jälkeen siirryimme tutkimaan tilaa ja perspektiiviä. Itse perspektiivin havaitsemisen lisäksi tavoitteena oli huomata eri tilojen valoisuus/pimeys toisiinsa verrattuna. Pyysin kuvaamaan peräkkäin avautuvia tiloja, joista jossakin on enemmän valoa kuin toisessa. Katsoimme tästä myös erilaisia esimerkkejä ja Kotiniemen kerhotila toimi  myös hyvänä esimerkkinä.
Ewa kuvasi näkymän kylpyhuoneen ovelta.
Jenni oli käynyt kesällä Kiasmassa ja valokuvasta sai erikoisen perspektiivi-aiheen, kaarevat käytävät eivät olleet ollenkaan helppoa kuvattavaa.
Vuokko K. käytti piirroksen apuna lehtikuvaa. Värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi vaatii oman arviointinsa, monimutkaisen sisätilan analysointi oli vaativaa.
Niin mikä se olikaan se piirtämisen avainsana? Se on havainto, havainto, havainto. Ilman tietoista katsomista ja havaintojen tekemistä ei piirtämisen taito kehity. Ja tietoinen katsominen on samalla erinomaista aivojumppaa -vaikka itse piirtämisen jalo taito ei  huppunopeasti kehittyisikään, niin aivot kehittyvät joka käyttökerralla, uusia yhteyksiä ja virtapiirejä luodaan niin että kuhina käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti