Taivaita ja maita

Joku kysyi, että miten sitä taivasta oikein maalataan. Niinpä yksi kerhokerta tutkailimme taideteosten ja omien töiden taivaita. Huomasimme pian, että kyllä taivaita on yhtä monenlaisia kuin on tekijöitäkin. Ja sitten kun taivasosuus on saatu jotakuinkin kuosiin, niin ongelmana on, että mitäs taivaan alle.



Katariinan taivas: pakkasta, sinertävää, punertavaa, tunturinlaita. Tällaisia kelejä on nyt Kittilässä pidellyt, joten aika realistinen kuva romanttisuudesta huolimatta.

Toinen Katariinan talvimaisema. Tässä harjoiteltiin myös lumista metsää, jota sitä ennen harjoiteltu paperille. 

Taivaan alle soviteltiin maisemaa kotikutoisella kuvankäsittelymenetelmällä ilman tietokonetta tai kuvankäsittelyohjelmia. Kun ottaa taulun levyisen paperin ja nopeasti piirtelee/ maalaa paperin alalaitaan erilaisia vaihtoehtoja maastolle ja leikkaa sitten eri versiot taivaanrannasta, niin kas,  maaosuuksiavoi sovitella taulun päälle, jotta mikä maisemasommitelma olisi luontevin. Samalla tulee jo etukäteen harjoiteltua värien käyttöä ja siveltimenvetoja. Paperille harjoittelu kannattaa aina, kun on epävarma, mitä on tekemässä, tai kokeilee jotakin itselle uutta asiaa.

Essi oli ollut päivällä lentokentällä töissä ja maalasi muistin mukaan näkemänsä iltataivaan.

   

Aijan  tutkielma kivirakasta, työ saattaa jatkua vielä.

      

Arja kuvasi muistin mukaan näkymää koti-ikkunastaan. Tässä työ Kotiniemen ikkunalaudalla ja alla yksityiskohta maalauksesta.Tässä kokeiltiin sormilla maalaamista.

 

Piirtämisen avainsana

Erilaisilla lyijykynillä tehtyjä harmaa-asteikkoja karkealla paperilla

Olemme 1.kurssilla useamman kerran harjoitelleet lyijykynän ominaisuuksia eri töissä. Aluksi tutkimme kynien eri pehmeyksiä ja erityyppisiä papereita sekä pyrimme löytämään valööriasteet valkeasta harmaiden kautta mustaan. Ensimmäinen lyijykynätyö oli esinetutkielma: pöydälle vain kippoja, kuppeja, vasaroita, yms. ja ei kun havaintoja tekemään ja piirtämään. Aakkosista se on piirtäminenkin aloitettava.

Haastetta Annelle: miten saada vanha avain näyttämään metalliselta?

Ei mallia aina tarvitse kaukaa hakea. Ewa tutkii omia autonavaimiaan.

Esinetutkielma muuttuu vähemmän tylsäksi kun käyttää mielikuvitusta. Jennin pieni pippuripurkki kätkee sisäänsä mm. oikeasti paljon isomman pehmolelun.

 

Esineiden jälkeen siirryimme tutkimaan tilaa ja perspektiiviä. Itse perspektiivin havaitsemisen lisäksi tavoitteena oli huomata eri tilojen valoisuus/pimeys toisiinsa verrattuna. Pyysin kuvaamaan peräkkäin avautuvia tiloja, joista jossakin on enemmän valoa kuin toisessa. Katsoimme tästä myös erilaisia esimerkkejä ja Kotiniemen kerhotila toimi  myös hyvänä esimerkkinä.

Ewa kuvasi näkymän kylpyhuoneen ovelta.

Jenni oli käynyt kesällä Kiasmassa ja valokuvasta sai erikoisen perspektiivi-aiheen, kaarevat käytävät eivät olleet ollenkaan helppoa kuvattavaa.

Vuokko K. käytti piirroksen apuna lehtikuvaa. Värikuvan muuttaminen mustavalkoiseksi vaatii oman arviointinsa, monimutkaisen sisätilan analysointi oli vaativaa.

Niin mikä se olikaan se piirtämisen avainsana? Se on havainto, havainto, havainto. Ilman tietoista katsomista ja havaintojen tekemistä ei piirtämisen taito kehity. Ja tietoinen katsominen on samalla erinomaista aivojumppaa -vaikka itse piirtämisen jalo taito ei  huppunopeasti kehittyisikään, niin aivot kehittyvät joka käyttökerralla, uusia yhteyksiä ja virtapiirejä luodaan niin että kuhina käy.

Maalaan maalaismaisemaa...ja ymmärrän

Kaisan maisemamaalaus valmiina

Viime kerralla monet työt olivat vielä kesken, joten nyt kun on enemmän valmista. laitetaanpa vähän kuvia näytille. Kaisan isokokoinen maisema onnistui - alkuperäisen kuvan turhat yksityiskohdat karsittiin pois. Usein maalauksessakin vähemmän on parempi kuin enemmän.Aiemmin Kaisa sai jo valmiiksi talvisessa maisemassa hipsuttelevan kettunsa, joka on pysähtynyt tuijottamaan kuvaajaa hyvin tarkkaavaisena.

Yksityiskohta Kaisan ketusta

Birgitta maalasi itselleen rakkaan maiseman, blogistamme löytyy sama maisema akvarelliversiona viime keväältä. Pienikokoisessa työssä on hyvin tavoitettu veden kylmyys ja rantakoivikon väri.

 



Aija työsti tämän maiseman palettiveitsellä. Vain taivasta on tasoiteltu siveltimellä.

 

Maisemamaalauksen eräs ristiriita työvaiheessa on päättää, mihin pyrkiä. Onko tavoitteena valokuvamainen jäljentäminen, pyrkimys tehdä oikean näköistä vai kuvata omaa elämystä maisemassa liikuttaessa, korostaa tunnelmaa ja värejä, tehdäkö teknisesti sileää pintaa siveltimenjäljet hävittäen vai jättää jokainen veto näkyviin. Kuvataiteen historiasta löytyy esimerkkejä eri vaihtoehdoista, mutta vain aika ja pitkäkestoinen harrastaminen näyttää, mihin suuntaan itse kukanenkin maalari etenee ja miten löytää oman käsialansa.

Tärpätinhajua ja vähän joulumieltäkin

Syysloman jälkeen aloimme viimein ihmetellä öljyvärimaalauksen saloja.Jotkut toki olivat maalanneet öljyväreillä aiemminkin, mutta enemmistölle materiaalit ja tekniikka olivat uusia.Tutustuimme siis aluksi maalinesteisiin, väreihin, siveltimen puhdistusoperaatioihin ja muihin sen kaltaisiin tähdellisiin asioihin.

Ja ei kun maalaamaan. Ensimmäiseksi tehtäväksi ehdotin aihetta, jossa olisi mahdollisimman paljon vaaleita sävyjä, aloittava maalari kun usein ei osaa vaalentaa ja sekoittaa värejä tarpeeksi, vaan yrittää maalata melkein suoraan tuubivärillä, joka tietenkin on sitten tummanpuhuvaa. Siveltimen käytössä kehotin välttämään liian pitkiä vetoja -nyt ei sitten maalata seinää, vaan taulua. Itse kullekin löytyy harjoittelun myötä oma tapa käyttää sivellinta ja oma käsiala, mutta alkuun kannattaa kokeilla kaikkea mahdollista: pieniä vetoja, pystysuoraan, vaakaan, vinoon, töpöttelyä, hiertämistä, isoa ja pientä sivellintä, palettiveistä.

Arja käytti työssään väriä ohuesti ja paljon ohennusnestettä.Näin hän pääsi haluamaansa tarkkuuteen.

Toisessa maalauksessaan Arja vielä viipyi joulutunnelmissa ja kuusen oksilla on jo vähän paksummalti väriä.

Ensimmäisen työn jälkeen pohdimme maisemamaalauksen teemoja: millaisia tapoja ja tyylejä maiseman ja luonnon kuvaamisessa on ollut.Tässä katselimme  eri aikojen ja eri taiteilijoiden tapaa kuvata maisemaa. Jos valitsee aiheekseen maiseman, kehotin pohtimaan omia tämänhetkisiä taitojaan ja omaa tyyliään sekä mitä työssään haluaa kertoa: onko tärkeää mallinmukaisuus,realistisuus, tunnelma vai fiktio.

Kaisa sekoitti kotona palettinsa loppuvärit ja tuloksena oli kaunis värisoinnutus.

Tarjan maalinloppuja palettiveitsiharjoituksessa. Tässä kuvassa työ on vielä hiukan keskeneräinen. Alaosan harmaa sai myöhemmin lisää eloa.
 

Huomasin tässä, että monta kuvaa on jäänyt ottamatta valmiista töistä.Osasyy on tietysti Kotiniemen heikko valaistus, joka häiritsee myös maalaustilanteessa. Kun päiväsaikaan pidän lapsiryhmille tunteja niin aika humahtaa niin hektisesti, että valokuvaus unohtuu.

Lauantaina 9.11. meillä oli maalauspäivä ja pääsimme valoisampaan yläkoulun taideluokkan.Aikaa työskentelyyn oli kahden kerhokerran verran.Jokainen sai maalata omia projektejaan. Tuuli-Marija keskittyi saamaan valmiiksi viiden työn joulutaulu-sarjan, jossa tontut ja eläimet seikkailevat. Aija sai aikaan herkän joutsenkuvan ja merimaiseman, Kaisa ja Vuokko isot maisemat. Essi jatkoi vaativaa tutkielmaansa orkideoista. Tarja maalasi henkilökuvaa.Henkilömaalauksesta opiskelijat olivat saaneetkin etukäteen aineistoa sähköpostiinsa niin että he halutessaan uskaltaisivat tarttua tuohon vaikeaan aiheeseen.

Aijan joutsenpari istuu alkutalven jääriitteellä.Joutsenia onkin viime viikkoina Kittilässä ja Ounasjoella ollut runsaasti.Maalaus perustuu Vuokon ottamaan vaalokuvaan Ounasjoelta.

 

 

Tuuli-Marija maalsi viiden työn sarjan iloisia joulukuvia.

 

Vuokon huurteinen talvimaisema

Kaisan maisema aluillaan
 

Tarja sommittelee tunnelmamaalusta aiheesta mummo ja lapsenlapsi.

Vieras koira ja muita harjoituksia

Puuhiilikynällä harjoittelimme aluksi realistisia aiheita: keskustelimme siitä, mitä realismi on.Onko se vain valokuvantarkkaa jäljentämistä vai tapa tarkkailla maailmaa, etsiä kuvausaihe? Päädyimme siihen, että kyse on enemmän maailman tarkastelutavasta ja työn sisällöstä kuin jäljentämisestä.

Annen piirroksen lähtökohtana oli perhealbumin kuva: Anne isänsä kanssa verkkoja selvittelemässä

 

Jennin tutkielma omasta huoneestaan
 

Erican työn voimakkaat kontrastit ja aiheen pelkistäminen tekevät piirroksesta modernin, vain pari esinettä muistuttaa realistisesta lähtökohdasta. Kenties juuri näin syntyi aikoinaan moderni taide: pelkistämisen ja tyylittelyn kautta.

Seuraavalla kerralla otimme tutkimusaiheeksi eläinten piirtämisen. Koska kurssille olisi mahdoton oikeita eläimiä malliksi tuoda, tyydyimme omiin valokuviin ja luontokirjoihin. Jos haluaa biologisesti tunnistettavan eläimen, niin pakko on tarkistaa luonnontieteellinen lajinmukaisuus, muuten alkaa piirtämään mielikuvitusolentoja -  ja mikäs siinä, jos satua kuvittaa.

Aleksin lempieläin on kotka

Vuokko N:n preeriakoira vartioi reviiriään. Aiheessa oli hyvä harjoitella turkin kuvaamista.

Jennin koiran kohdalla totesimme tekovaiheessa, että piirroksessa saa enemmän luonnetta esiin kuin valokuvassa.

Tässä se vieras koira...Vuokko K:n oma koira mallina

 Tässä vaiheessa lienee paras kertoa tarina tosielämästä. Vuokko K. sai piirroksen koirastaan valmiiksi ja oli tyytyväinen siihen kuten me kaikki muutkin, olihan se erittäin hyvin onnistunut. Vuokko vei työn kotiinsa ja asetti se pöydälle tukea vasten pystyyn. No, sitten  siihen tulee Vuokon oma mallina ollut koira ja jäykistyy - tuijottaa kuvaa ja kysyy epäilevästi - vuh.. Vuh? Sitten se kiertelee ja kaartelee ja alkaa haukuskella . Jo on kumma koira, kun ei vastaa! Vieras koira, joka vain tujottaa.




Vuokko K. harjoitteli kotona lisää puuhiilikynän käyttöä ja eläinaiheita. Tässä utelias karhu. Huomaa taustan monipuolinen käsittely. 




Tähän maisemakuvaan Vuokko K.lisäsi vesiväriä. Aihe oli ajankohtainen, juuri tällaiselta Kittilässä näytti syyslomaviikolla, ensilumi oli satanut, oli vähän pakkasta ja täysikuu.

Seuraavaksi siirryimme lyijynäharjoituksiin, niistä lisää seuraavassa 1-kurssin blogissa.