11.3.2013

Väristä kylläiset



Ennen hiihtolomia käsittelimme värin kylläisyysasteita: väriympyrän värit ovat puhtaita ja kun pigmenttimäärä on maksimissaan, on väri täysin kylläinen. Alikylläisiä värisävyjä saa mm. murtamalla ja taittamalla värejä. Tämä ei sitten tarkoita värinapin tai värituubin murentamista tai katkaisua, vaan sitä, että väri murretaan käyttämällä sekoitukseen kaikkia kolmea pääväriä, esim. murrettu punainen sisältää sekä keltaista että sinistä. Väri taas taitetaan lisäämällä siihen valkoista, mustaa tai harmaata. Ja tietenkin, jotta menisi oikein monimutkaiseksi, värisävy voi olla samanaikaisesti sekä murrettu että taitettu, paitsi Ruotsissa, jossa kuulemma sekä murtaminen että taittaminen on "bryta" (pitääköhän tämä huhu paikkansa, joku ruotsia taitava voisi varmistaa asian).

Yläkuvassa supermaalarimme Marketta maalaa oikein kaksin käsin, kun yhdellä on kuulemma niin hidasta. Tarkkasilmäinen huomannee, että jotain hiukan taitettua vihreää siinä on syntymässä.


Nuoriso-osastoa edustava Fanni on säilyttänyt modernin otteensa tässäkin harjoituksessa. Itse pidän siitä, että vaikka työ on  näennäisesti yksinkertainen, se on samalla jotenkin salaperäinen ja mystinen. Se asettaa katsojalle kysymyksen, mutta ei vastaa siiihen, vaan vastaus on itse kunkin katsojan revittävä omista aivoituksistaan.

Tarkastelimme ennen työskentelyn aloitusta Paul Kleen vesivärimaalauksia, joissa oli uskomattoman hienoja alikylläisiä sävyjä. Hänen merenalaiset elävänsä inspiroivat Kaisan maalaamaan yllä olevan kalatyön. Edellisen blogin viimeisessä kuvassa Birgitta niin ikään maalaa Kleen sävyjen innoittamana.

 
 
Aijan usvaisessa maalauksessa polku johdattaa jonnekin valohämyyn. Millaisia maalauksia edessämme vielä lieneekään? Lopuksi en malta olla laittamatta Arjan saarikuvaa: yksinkertainen, mutta ah niin kuulakas atmosfääri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti