Sinne ja takaisin: Birgitan näyttely

 

Kittilän kirjastossa on maaliskuun ajan Birgitan akvarellinäyttely: Sinne ja takaisin. Työt Birgitta on maalannut asuessaan tai matkaillessaan eri puolilla maailmaa. Näyttelytöiden valokuvaus oli erittäin hankalaa kirjaston vaikeiden valojen ja monien ikkuna-aukkojen vuoksi, blogin kuvat eivät anna aivan oikeaa kuvaa töiden laadusta, mutta jonkun käsityksen kuitenkin saa.

Kirjoitamme tätä blogia kerhoiltana Kotiniemessä, joka on ateljeetilamme, toin läppärin mukanani ja onneksi langaton yhteys alkoi viimeinkin toimia.

Kävin katsomassa näyttelyn pari päivää sitten ja olen oikein ylpeä Birgitan saavutuksista. Joissakin töissä oli uskomattoman kauniita värejä ja näkee, että Birgitta kehittyy maalaamisessaan koko ajan. -Liisa

Olin mukana Birgitan näyttelyn avajaisissa. Nostimme maljat Birgitan näyttelylle ja tunnelma oli sanoin kuvaamattoman juhlallinen. Birgitta esitteli töitä, joita hän oli matkan varrrella työstänyt. Mieleeni jäivät erityisesti kauniit värit töissä. On todella hienoa, että meillä on ryhmässä Birgitta- taiteilija.- Kaisa

Tosi tyylikäs ja lämminhenkinen tilaisuus. Puhuttelevia ja kauniita töitä. Kiva tehtävä vieraille -kaikki osallistuivat. Katsojien piti etsiä itse töiden nimet ja sovitella oman makunsa mukaan nimet töille.-Tarja

Sain omakseni työn nimeltä " Miten ihanaa on unohtaa kaikki, kun sukeltaa flow´hun, luovuuden ja olemassaolon virtaan". Mieheni oli ostanut sen minulle lahjaksi. Toivon, että saisin omiin töihini sellaisia keveitä sävyjä.-Vuokko

Pidin kovasti pienestä kivikasa-maalauksesta. Kivet olivat tosi kauniita. -Arja

Geazannen maisemia
 

Mielityöni oli etelänmatkalla maalattu rantakahvilaa ja uimakoppeja esittävä maalaus. "Oi kirkkautta, oi valoa! Lokit kirkuvat ja meri elää. Juuri nyt en halua ajatella matkaa." Tunnelma työssä oli aito.-Fanni

Näyttely oli lämminhenkinen ja ihana. Upeita teoksia.Oli mahtavaa itse arvailla töiden nimiä.-Aija

Katukuva Italiasta

Sieltä jostakin



Maisema Norjasta vuodelta 2005


 

Väristä kylläiset

Ennen hiihtolomia käsittelimme värin kylläisyysasteita: väriympyrän värit ovat puhtaita ja kun pigmenttimäärä on maksimissaan, on väri täysin kylläinen. Alikylläisiä värisävyjä saa mm. murtamalla ja taittamalla värejä. Tämä ei sitten tarkoita värinapin tai värituubin murentamista tai katkaisua, vaan sitä, että väri murretaan käyttämällä sekoitukseen kaikkia kolmea pääväriä, esim. murrettu punainen sisältää sekä keltaista että sinistä. Väri taas taitetaan lisäämällä siihen valkoista, mustaa tai harmaata. Ja tietenkin, jotta menisi oikein monimutkaiseksi, värisävy voi olla samanaikaisesti sekä murrettu että taitettu, paitsi Ruotsissa, jossa kuulemma sekä murtaminen että taittaminen on "bryta" (pitääköhän tämä huhu paikkansa, joku ruotsia taitava voisi varmistaa asian).

Yläkuvassa supermaalarimme Marketta maalaa oikein kaksin käsin, kun yhdellä on kuulemma niin hidasta. Tarkkasilmäinen huomannee, että jotain hiukan taitettua vihreää siinä on syntymässä.

Nuoriso-osastoa edustava Fanni on säilyttänyt modernin otteensa tässäkin harjoituksessa. Itse pidän siitä, että vaikka työ on  näennäisesti yksinkertainen, se on samalla jotenkin salaperäinen ja mystinen. Se asettaa katsojalle kysymyksen, mutta ei vastaa siiihen, vaan vastaus on itse kunkin katsojan revittävä omista aivoituksistaan.

Tarkastelimme ennen työskentelyn aloitusta Paul Kleen vesivärimaalauksia, joissa oli uskomattoman hienoja alikylläisiä sävyjä. Hänen merenalaiset elävänsä inspiroivat Kaisan maalaamaan yllä olevan kalatyön. Edellisen blogin viimeisessä kuvassa Birgitta niin ikään maalaa Kleen sävyjen innoittamana.

 

 

Aijan usvaisessa maalauksessa polku johdattaa jonnekin valohämyyn. Millaisia maalauksia edessämme vielä lieneekään? Lopuksi en malta olla laittamatta Arjan saarikuvaa: yksinkertainen, mutta ah niin kuulakas atmosfääri.