Lisää addiktiotapauksia

 

Ei Arja ainoa tautitapaus ole, Vuokkokin oli eilen, siis kerhopäivän aamuna, ensimmäiseksi tarttunut siveltimeen. Hän kertoi oppineensa mm.sen, ettei sitä vettä tarvitse paperille juuri litratolkulla holvata ja että toisaalta ei joka oksan kanssa ole tarvis nysvätä niin pikkutarkasti.

Tämä maisema on tutttu monelle kittiläläiselle, se on Ounasjoen rantaa. Vuokko yritti tavoitella veden virtausta, joka onkin erittäin vaikea maalattava.

Tässä pari yksityiskohtaa Vuokon maisemamaalausharjoituksista. Värisävyjä ja maaluksellista otetta löytyy jo hienosti. Mihinkähän hän ehtiikään, kun maalaamistaan jatkaa...toivottovasti ainakin pikku addiktio jatkuu.

Välillä voi sitten vaikka herkutella mukavilla satukuvilla kuten tässä muiden töiden lomassa tapahtuu.

 

Lopuksi tärkeitä uutisia! Birgitan akvarellinäyttelyn avajaiset ovat Kittilän kirjastossa perjantaina 1.3. klo 18.00. Näyttely on avoin maaliskuun ajan. Käydäänpä kaikki kynnelle kykenevät katsomassa, kuinka hienoihin tuloksiin akvarelliaddiktius voi johtaa. Ei taida olla hullumpi tauti.

 

 

Akvarelliaddikti

 

Nyt se on sitten sekin nähty, että vesivärimaalaus eli akvarellit voivat aiheuttaa suorastaan riippuvuutta. Arja kertoi, että tämä alkaa olla suorastaan vaarallista, kun pitää kotonakin harrastaa vähän väliä ja työtkin saavat välillä odottaa, kun on niin kova hinku maalata. Tämänkertaisen blogimme ensimmäinen kuva onkin Arjan naapuritalosta, jonka Arja näkee kotinsa ikkunasta. Hän toi kerhoon ison nipun kotona tehtyjä töitä, joista seuraavaksi muutamia.


 Arja on erikoistunut mm.rakennuskuviin. Somia taloja syntyy niin harmaan, ruskean kuin vihreänkin sävyillä. Ja välillä tietenkin monivärisesti.

 

Välillä Arja innostui kokeilemaan muutakin, räpsi värejä paperille, maalasi modernia symboliikkaa ja teki pohjia, joihin aikoo piirtää myöhemmin tussilla täydennysta.Kyllä soon hyvä, kun ihminen uskaltaa aloittaa semmoista, mitä ei ole ennen tehnyt!



 

 

 

 

 

Harmoniaa ja disharmoniaa



 

 

Seuraavaksi siirryimme maalauksissamme kokeilemaan harmonian luomista työhömme sekä käyttämään pientä disharmoniaa tehokeinona. Yllä olevassa Tuulimarijan maalauksessa on käytetty lähiväriharmoniaa, muita harmonian päälajeja ovat valööriharmonia ja vastaväriharmonia. Useimmiten hyvässä työssä valööriharmonia toimii yhtaikaa jonkin toisen harmonian kanssa.

Harmonia - sanalla on mukava suomennos: sopusointu. Se kertoo, että värit ovat sovussa keskenään ja sointuvat hyvin yhteen, värit miellyttävät ihmissilmää. Tässä on tietenkin henkilökohtaisia ja kulttuurisia eroja, mutta useimpia ihmisiä miellyttävät samat väriyhdistelmät. Dishamonia tarkoittaa riitasointua - värit näyttävät pidemmän päälle riitelevän työssä, että kuka se saisi olla se suurin ja mahtavin.Pieni riitasointu on taiteessa ja varsinkin tekstiilitaiteessa yleisesti käytetty piristävä tehokeino. Monet Marimekon raitapaitakankaat ja muutkin tekstiilit ovat siitä tunnettuja.

 

Birgitan maalauksessa alussa vain viridianvihreää ja kylmää punaista, lisäämällä keltaoranssia puiden taakse tunnelma muuttuu  - pieni disharmonia herätti työn eloon. (Valitettavasti valokuva ei tee oikeutta - kuvausolosuhteet heikot.)

Kaisan kukat maljakossa perustuvat vastaväriharmonian käyttöön - siitä löytyy punaista ja vihreää, sinisen vastavärinä hiukan oranssia. Kun katsot tarkkaan, löydät kylmää ja lämmintä punaista ja kylmää ja lämmintä vihreää.

Vuokko maalasi puut ruskean sävyin ja taustan violetin sävyllä - lopuksi puiden ympärille hiukan turkoosia - pieni disharmonia toimii. Tämän maaalauksen teossa totesimme, että kaikkia värejä ei saa sekoittamalla - kyseinen turkoosi vaati turkoosin värinapin, joka löytyi Birgitan varusteista. Se oli oma väripigmenttinsä, joka ei sekoittamalla syntynyt, vaikkka kaikkien kerholaisten paletit käytin läpi.

Tässä Fanni kokeili disharmonian tekemistä - kaikkia mahdollsia värejä sen kummemmin miettimättä.

 

Viimeiseksi Marketan utukuva. Lukija voisikin osallistua ja kertoa, mikä harmonia tässä toimii vai peräti pieni disharmonia. Kauniita värejä, mutta aina ei ole helppo sanoa, minkä teorian mukaan ne olisi järjestetty. Teorioista viis kun vain hauskaa olisi kun maalaa! Soon hyvä! Eikö vain?

 





Kylmää ja lämmintä

Toisella kokoontumiskerralla käytimme pääasiallisesti kahta väriä, joista toisen tuli olla kylmä, toisen lämmin. Mutta pujahtihan sitä mukaan väkisin vähän muutakin. Yllä olevassa Kaisan iloisessa kettukuvassa sininen ja vastavärinsä oranssi toimivat kauniisti. Muistaa piti myös valöörien käyttö ja tässä ne ovat luontevasti toteutettuja.

 

 

Yksityiskohta Katariinan Levi-maisemasta. Opettelimme myös värien valutusta ja erilaisten taivaiden tekemistä.Näin saatiin kaamoksen puna sulautettua pikku hiljaa siniseen hämärään. Katseelle kiinnityskohta löytyy keltaisesta rinnevalosta. Suurennoksesta näkyy myös akvarellipaperin rakenne.

Fanni käytti modernissa maalauksessaan hyväkseen varovaista keltaisen valutusta, mutta työn dramatiikka ja sisältö syntyy reippaasti tehdyistä yläpilven sinisen valumista

Vuokon klassisessa lappilaismaisemassa tyypilliset kaamoksen värit - aurinko nousee jo, mutta kylmyyttä riittä vielä.












Aijan niittymaiseman rinteessä lämmintä ruskeaa vihreän seassa, raikas tuulinen taivas syntyi sinisistä kostealle pohjalle.

Tervehdys vesivärein

Kurssi numero 4 alkoi jo tammikuun puolivälissä, mutta blogimme seuraajat ovat saaneet odottaa tovin kuulumisia ja kuvia. Tällä kurssilla perehdymme aluksi vesivärimaalaukseen ja väriopin muutamiin juttuihin.Katsotaan sitten myöhemmin, mitä muuta ehdimme. Tarkoitus olisi kokeilla myös tempera- ja akryylimaalausta.

Muutamat kerholaisista ovat harrastaneet aktiivisesti akvarellimaalausta, mutta useimmat ovat vasta kokeilemassa, miltä vesivärimaalaus tuntuu ja olisiko se kenties se oma juttu. Turhan ryppyotsaisesti emme aio suhtautua, maalaamisen ja kokeilun ilo on tärkeämpi kuin hieno lopputulos. Jos työ onnistuu, se on sitten sitä mukavaa bonusta, joka kannustaa jatkamaan ja tuo hyvää mieltä.

Näin alussa olemme tyytyneet yhteiskäytössä oleviin tavallisiin Wennströmin kouluvesiväreihin, jos ei sattumalta omista itse aiemmin hankittuja taitelijavärejä. Ensimmäisiin harjoituksiin kun on turha ostaa kalliita värejä - jos tekniikka ei yhtään tunnu omalta, niin se olisi turha investointi. Siveltiminä on ollut joko omia tai sitten kerhoateljeen yhteisiä keinokuitusiveltimiä.Paperina olemme kyllä käyttäneet ei paksuisia akvarellipapereita.

Ensimmäinen harjoituksemme oli opetella käyttämään vettä värin vaalentamiseen ja koettaa löytää mahdollisimman monta sävyä samasta väristä. Niinpä teemana oli valööri ja työnä maalaus eri saman värin eri valööreilla. Keskusteltiin myös tunnelman luomisesta valööreilla: ovatko tummat vai vaaleat sävyt hallitsevia, miten tilan tuntu syntyy, miten dramatiikka. Teknisia vinkkejä tietenkin annettiin, mm. miten kannattaa käyttää apupaperia tai vaikkapa teevatia värin tekemisessa ja miten voi kostuttaa vain osan pohjasta, jos haluaa valöörin liukuvan toiseksi ilman jyrkkää rajaa.

Seuraavassa muutamia harjoitustöitä.

Kaisan kukkatutkielma sinisin sävyin

 

Tuuli-Marijan vihreää

Arja valitsi värikseen ruskean. Huomaa pehmenneykset kostelle pohjalle ja tarkat pienet ylsityiskohdat kuivalle pohjalle.

Birgitan puistokuva valoineen ja varjoineen



 

 Kyllä soon hyvä, kun alkuun päästiin sekä maalauksessa että myös tässä blogin pidossa.Hyvää ystävänpäivän iltaa kaikille blogimme seuraajille!