Aiemmin lupasin blogin seuraajalle,että jossakin vaiheessa saa nähdä, mitä Tarjan makkaratekniikalla tehdystä työstä on oikein tulossa. Viime viikolla päästiin niin pitkälle, että lopputuloksen voi jo näyttää. Kun syysloma katkaisee kurssimme viikoksi, päätettiin jättää työ hiukan luonnosmaiseksi hahmotelmaksi ilman pitkällistä loppuviilausta.
Työ sai ideansa Tarjan viime keväänä tekemästä punaliitu-tarttumapiirroksesta, joka esittää hänen lapsenlastaan. Piirroksen muuttaminen kolmiulotteiseksi veistokseksi oli vaativaa ja aikaa vievää puuhaa.Yhdessä vaiheessa työssä oli jo halkeamia, koska savi on niin raskasta märkänä. Vaikeudet voitettiin, mutta vielä on edessä monta riskialtista vaihetta.Kun työ on kuivunut, sisukset pitää saada ulos niin että työ säilyy ehjänä uuniin - ja polttossa on siinäkin omat riskinsä kuten myös työn kuskauksessa polttopaikalle ja takaisin.. Soon hyvä jos kaikista vaaranpaikoista selvitään ilman haavereita.
 |
| Punaliidulla tehty tarttumapiirros |
 |
| Tästä se alkaa.Sisällä tuki kanaverkosta ja muovista. |
 |
| Tässä vaiheessa tekijä aikoi nimittää työnsä ampiaispesäksi. |
 |
Päälaki on saatu umpeen ja kasvot alkavat hahmottua.
|
 |
| Siinä hän nyt mietiskelee maailman menoa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti