Ensimmäiset rautalankaharjoitukset

Oli yllätys, että rautalanka materiaalina on aika kallista. Teimme harjoituksia ohuesta, taipuisasta langasta. Vuokolta löytyi myös vahvempaa lankaa tukirangoiksi ja neuvoja rautalangan käsittelystä. Tarjalta löytyi pieniä helmiä koristeeksi. Essi oli varustautunut monenlaisin helmin joulupallojen tekemiseen. Vuokolla oli mukana ns.elefanttilankaa, joka on paksua ja erittäin taipuisaa. Sitä tilattiinkin sitten Rovaniemellä käyvä kerholainen tuomaan. Se vaikutti materiaalilta, josta olisi mukava helppo väsäillä vapaita pienveistoksia. Varsinaisia veistoksia ei saatu eilen  vielä tehtyä, Tarja tosin aloitti taas kunnianhimoisen hankkeen, jota on mielenkiintoinen seurata. Enkeliharjoitukset ovat paikallaan tulevaa joulua ajatelleen.

Soon hyvä, kun porukassa on monenlaisia ihmisiä.  Aina joku tietää ja taitaa jotain, mistä muut voivat ottaa oppia.



Vuokko neuvoi, miten enkeleitä kieritellään. Tässä harjoituksia.

Essi näprää koristepalloa



Katariina kokoaa ripustettavaa sydäntä.

Elefanttilanka taipui eläimeksi

Ajattelin kokeilla perhosta ja kosritella siipiä helmin.

Ja Tarja järjestää arvoituksen: mikä tästä tulee?



Puuta ja liimaa

Olemme saaneet aikaiseksi ITE-taidetyylisiä, leikkimielisiä "puuveistoksia".Materiaalina on ollut luonnosta haettuja oksia ja puuverstaan jätemateriaalia. Käytössämme on hyvin yksinkertaisia työkaluja kuten vasara,nauloja ja liimaa, joten suuret, "oikeat" veistokset odottavat aikoja parempia.Kenties joku omassa autotallissaan tai kotiverstaassaan, jos sellainen on, innostuu jotain isompaakin luomaan.

Syysloma oli ja meni. Savityöt saatiin poltettua loman aikana. Niihin palataan myöhemmin - joihinkin tulee lasitusta, osaan maalia ja lakkaa, ja osa jää terrakotaksi.

Aijan maahisen hypnoottinen tuijotus

Aijan palikkapossu

Uusi kerholaisemme Essi vasaroi,liimasi ja maalasi kyltin

Tuulimarija kokeilee puun kaivertamista
 

Fannnin laiva











 

Fannin aku-aku syntyi neljästä puunkappaleesta










 

Puuveistos

Metsästä keräämäni materiaali on muuttunut teokseksi. Mietin, voiko sitä sanoa veistokseksi, koska en varsinaisesti ole veistänyt mitään. Sama se, olkoon mikä hyvänsä, mutta olen oikeastaan aika tyytyväinen lopputulokseen. Muutama kukka siitä vielä puuttuu, ja sitten se on melkein valmis....

Materiaalina olen siis käyttänyt jo vähän lahoa mäntyä sekä kaatuneesta koivusta löytämiäni kääpiä. Liimasin käävät ja pari oksaa mäntyyn - se onnistui, kun Liisa auttoi ja kiinnitti osat paperilla ja maalarinteipillä runkoon, johon ne yön aikana tarttuivat hyvin kiinni. Askartelin paperinarusta kukkia, jotka myös liimasin paikoilleen.

Niin, työ on melkein valmis - mitä siitä siis puuttuu? Olen antanut työlle nimen, koska minulla oli sitä tehdessä ajatus, jonka halusin tuoda julki. En kuitenkaan kerro nimeä vielä, vaan annan katsojien pohtia, mitä työ mahtaakaan esittää. Muistutan, että oikeaa tulkintaa ei ole. Haluan vain testata, miten toteutukseni onnistui. Joten jatkamme salaperäisyyden tiellä: mitä tämä työ sanoo sinulle?

Laitan myöhemmin kuvan valmiista työstä ja kerron, mitä ajattelin.



Yksityiskohta

Koko veistos vielä vähän keskeneräisenä

Hätä keinot keksii: maalarinteippiä ja liimaa

Salaisuus paljastuu

Aiemmin lupasin blogin seuraajalle,että jossakin vaiheessa saa nähdä, mitä Tarjan makkaratekniikalla tehdystä työstä on oikein tulossa. Viime viikolla päästiin niin pitkälle, että lopputuloksen voi jo näyttää. Kun syysloma katkaisee kurssimme viikoksi, päätettiin jättää työ hiukan luonnosmaiseksi hahmotelmaksi ilman pitkällistä loppuviilausta.

Työ sai ideansa Tarjan viime keväänä tekemästä punaliitu-tarttumapiirroksesta, joka esittää hänen lapsenlastaan. Piirroksen muuttaminen kolmiulotteiseksi veistokseksi oli vaativaa ja aikaa vievää puuhaa.Yhdessä vaiheessa työssä oli jo halkeamia, koska savi on niin raskasta märkänä. Vaikeudet voitettiin, mutta vielä on edessä monta riskialtista vaihetta.Kun työ on kuivunut, sisukset pitää saada ulos niin että työ säilyy ehjänä uuniin - ja polttossa on siinäkin omat riskinsä kuten myös työn kuskauksessa polttopaikalle ja takaisin.. Soon hyvä jos kaikista vaaranpaikoista selvitään ilman haavereita.



Punaliidulla tehty tarttumapiirros

Tästä se alkaa.Sisällä tuki kanaverkosta ja muovista.

Tässä vaiheessa tekijä aikoi nimittää työnsä ampiaispesäksi.

Päälaki on saatu umpeen ja kasvot alkavat hahmottua.



 



Siinä hän nyt mietiskelee maailman menoa.