Vuorossa linon kaiverrusta

Hiihtoloman jälkeen oli vuorossa linopainanta. Työ alkoi suunnittelulla ja laatan kaiverruksella. Apuna oli pieni teline: kun laatan asetti siihen ja telinelevyn lukitsi pöydän reunaan, niin saattoi kaivertaa turvallisesti ilman pelkoa, että veitsi lipsahtaa sormille. Tärkeä on tietenkin työstää levyä niin, ettei omat sormet ole edessä, kun veitsi päättää pongahtaa omille teilleen.Selvisimmekin ilman isompia haavereita.

Jos levy tuntui liian kovalta omille voimille, sen sai pehmeämmäksi käyttämällä sitä kuuman vesihanan alla. Siksi leikattava piirros oli vahvistettu veden kestävällä tussilla. Ensimmäiset vedokset teimme vesiliukoisella painovärillä, jota olemme koululaisten kanssa käyttäneet ja jota on tilattu koulutarvikkeiden toimittajalta. Käytössä ollut värimerkki ei kuitenkaan antanut linossa tarpeeksi hyviä tuloksia, väri oli kerta kaikkiaan liian vetelää (parempaakin vesiliukoista on olemassa, mutta meillä sitä ei ollut ja toimitusajat tänne periferiaan pitkät).

 Tilanteen pelasti kun muistin, että opiston tekstiilityön opettaja Eeva oli lahjoittanut aiemmin öljyliukoisia värejä neljä tuubia käyttöömme. Niinpä Juhon kanssa kokeilimme ensin ja huomasimme oitis, että jokainen vedos onnistuu ja väri toimii aivan mainiosti. Hankalan laattojen, telojen ja käsien puhdistuksen hoidimme pensselipesulla, joka on biologisesti hajoavaa eikä niin ärhäkkää kuin tärpätti. Vielä ihoystävällisemmän pesuaineen saimme ihan tavallisesti rypsiöljystä kun sain siihen vinkin face bookin kautta. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä oppia uutta! Eipä tuommoinenkaan ole ennen käynyt mielessä, vaikka olisi pitänyt älytä - öljyllä öljy lähtee.

Lopuksi kuvia ensimmäisistä linotöistämme. Nyt jäljellä on enää lisävedosten teko, muutaman työn lähettäminen opiston näyttelyyn ja toukokuuksi Kittilän kirjastoon mahtuu sitten useampi työ.

Ewan ex libris



Ewan linnunrata



Juhon japanilainen mietelause

Annen pöllötyö mukailee Reidar Särestöniemen piirrosta.

Tommin ornamenttikiemuroista tehtiin useita väriversioita. Kuviota voisi käyttää myös kankaanpainannassa, joten laatta siis talteen.

Aleksin työssä jälleen mielenkiintoisia muotoja ja kuvioita.

Jenni ei ole ensimmäinen Frida Kahlo-fani Kotiniemen (kerhopaikka) historiassa. Kuvan myötä terveisiä aiemmille kerholaisille.



Aina ahkera ja lahjakas Vuokko ehti testata moniväripainatusta. Valkoista painoväriä kun ei ollut, niin korvasimme sen tavallisella öljyvärillä. Ensin vedostus pelkällä valkoisella, sitten siveltimellä muut värit haluttuihin kohtiin (maalinesteenä rypsiöljy, kun ei muuta siihen hätään löytynyt). Hyvin toimi niin väri kuin rypsiöljykin. Niin laatta kuin painopaperikin piti vain muistaa teipata kiinni alustaan, että värit osuvat oikealle kohdalle. 

Vuokon tulppaanien myötä grafiikan kurssimme toivottaa kaikille lukijoille hyvää loppukevättä ja kesää.