Grafiikkalaisten kanssa on tutustuttu monotypian erilaisiin versioihin: tarttumapiirroksiin, estotekniikkaan ja maalausmonotypiaan. Tunteja valmistellessa oli mielenkiintoista havaita, että mm. tarttumapiirroksista ja estotekniikasta löytyi hyvin niukasti materiaalia ja kuvia netistä, paras materiaali löytyi oman perheen arkistotöistä. Joten ehkä tämän blogin julkaisun jälkeen joku vastaavassa tilanteessa oleva taiteen opettaja ja opiskelija löytävät ainakin nämä meidän vaatimattomat sivumme avuksi työhönsä.
1.Tarttumapiirros
Tarttumapiirros on vanha tekniikka, jota käyttivät mm. renessanssin mestaripiirtäjät. Useimmiten heidän työnsä on taidekirjoissa merkinnällä "punaliitu", sillä se oli tarttumapiirrosten yleisin materiaali. Ensin taiteilija teki luonnoksia aiheestaan, jäljensi sen sitten kuultopaperille ja kuultopaperin avulla (piirroksen tausta värjättiin punaliidulla) tehtiin terävällä kynällä lopullinen piirros. Jos työ epäonnistui, sitä voitiin muokata seuraavissa kuultopaperille tehtävissä versioissa. Työskentelyn kuluessa kaikki turhat ja epämääräiset viivat karsiutuivat pois. Tekniikkaa tutkiessani mietin, että miksi moinen vaiva -miksi ei piirretä suoraan punaliidulla. Eron huomaa kyllä, jos tarkastelee punaliitupiirroksia ja sen avulla tehtyjä tarttumapiirroksia: punaliitu jättää leveämmän jäljen ja vain terävällä kynällä painettu tarttumapiirros antaa niin tarkan, ohuen ja hienopiirteisen jäljen.
Kerhossa huomasin, että punaliitumme olivat liian kuivia ja vanhoja jotta työ olisi onnistunut. olisi tarvittu öljyisempiä liituja. Joten kokeilin sitten öljyliiduilla - ja kas, työ onnistui aika mukavasti. Joten päädyimme tekemään tarttumapiirroksia öljypastelleilla ja kun värisävyjä oli tarjolla runsaasti, tuli töistäkin sitten värikkäämpiä kuin perinteiset punaliitu-mustaliitutyöt. Ensimmäisissä harjoituksissa kokeilimme myös aikakausilehtien kuvia - mainoskin saattaa olla aika kiitollinen aihe, väri lisätään suoraan lehden nurjalle puolelle ja sitten vain piirretään esim. kuivamustekynällä. Itse asiassa valokuvasta tehtävässä piirroksessa pitää olla taitoakin mukana - miten piirtää esim. hiusten viivat.
 |
| Jennin tarttumapiirros: keväänvihreän ja violetin yhdistelmää |
 |
| Anne käytti piirrokseensa vanhaa valokuvaa Reidar Särestöniemen Alma-äidistä. |
Täysin toisen näköiseen jälkeen tarttumapiirrostekniikalla pääsee, kun liitujen sijasta värinä käyttää telattavaa painoväriä. Painoväri telataan siis työn nurjalle puolelle tai sitten käytetään eri arkille telattua väriä . Silloin käytetään piirroksessa ohuehkoa paperia, jotta painojälki siirtyy työpaperille. Tässä tekniikassa joutuu harjoittelemaan sopivaa värin määrää ja kuivuusastetta -liian paksu ja märkä väri kun värjäävät koko työn. liian kuiva väri taas ei piirrosta siirrä. Pienien ylimääräisten väripintojen siirtymistä ei juuri voi estää -ne antavat sopivassa määrin työlle sen luonteen.
 |
| Annen pupupiirros: painojälki on pehmeää, jälki on samantapaista kuin metalligrafiikassa pehmeäpohjapiirroksessa. |
 |
Ewan vapaa kokeilu, painoväri alkuperäisen piirroksen nurjalla puolen.
|
 |
| Jennin tarttumapiirros antaa kivan vinkin: näin voit tehdä valokuvasta persoonallisen kaverikuvan. |
2. Estotekniikka
Estotekniikassa nimen mukaisesti työskentelyn eri vaiheissa estetään paianovärin siirtymistä johonkin työn osaan. Yksinkertaisimmillaan tekniikka sopii ihan pikkulapsillekin, mutta vaatii toisaalta paljon matemaattisloogista ajattelua, jos haluaa tehdä monisävyisen, taiteellisesti vaativamman työn.
 |
| Annen tuttavuutta tekevät koirat: ensin telattiin vedoslaatalle kahta eri taustaväriä, sitten aseteltiin väripinnalle valkoinen ja ruskeaksi värjätty koira ja lopuksi vedostettiin. |
 |
Aleksin työssä mustalle väripohjalle aseteltu paperista leikattu kuvio estää painovärin siirtymisen ja kuvio toistuu vedoksessa, taustan musta painoväri siirtyy epätasaisen pehmeästi.
|
 |
| Jennin erilaisia versioita aiheestaan. Kun taustan väri vaihtuu ja samalla leikattuun kuva-aiheeseen tarttuu eri värejä ja sitä käännellään milloin mitenkin päin, voi saada hyvin erilaisia vedoksia samoilla elementeillä. |
3. Maalausmonotypia
Perinteisesti monotypialla tarkoitetaan usein pelkästään maalausmonotypiaa, vaikka tähän mennessä on jo selvinnyt, että monotypian eri lajeja on vaikka millä mitalla ja itse kukanenkin saattaa löytää vielä uusia: sehän tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä että kukin vedos on aina ainutlaatuinen yksilö eikä täsmälleen samanlaista vedosta saa toista kappaletta.
Me käytimme akryyli- ja lasilevyjä pohjana, jolle maalattiin joko vesiliukoisilla painoväreillä tai akryyliväreillä haluttu aihe. Vedospaperina käytimme etukäteen sanomalehtien väliin kostutettua kertakäyttölakanasta leikattua arkkia tai japaninpaperia. Akryylivärejä käytettäessä työskentelyn oli oltava nopeaa, sillä ohut värikerros kuivuu nopeasti eikä vedos sitten enää onnistu. Jonkin verran kuivumista voi estää varovaisella vesisuihkeella - mutta veden määrää on vaikea tarkkaan säädellä, usein sitä tulee liikaa ja työ leviää.
 |
| Annen lentävässä pöllössä näkyy hyvin, että työ on tehty maalaten: siveltimenvedot toistuvat hyvin vedoksessa. |
 |
| Vuokon harakka on löytänyt saalista |
 |
| Erilaisia perhosia mutta nyt niiden tekijät ovat hukassa |
 |
| Tommin kuutamo vedostettiin siniselle paperilakanan palalle |
 |
Jennin kukkavedoksesta ilmenee, miten väri on imeytynyt pehmeästi kosteaan kuitupaperiin.
|
