Vuosi vaihtui ja saimme kuin saimmekin kurssin 2 alkamaan kun pari uutta opiskelijaa tuli poistuvien tilalle. Vuorossa on nyt grafiikan kurssi, jonka aloitimme raapekartonkityöllä, sillä siinä harjaantuu taito ajatella teos negatiivikuvana: valkoiseksi tulevat osat raaputetaan kuvasta pois.
Raapekartonki oli suosittu materiaali kuvitustekniikassa ja lehdistönkin paljon käyttämä 1800-lvun ja 1900-luvun taitteessa, kun painotekniikka ei ollut vielä kovin kehittynyttä. Sittemmin taiteilijat ja sarjakuvapiirtäjät ovat ottaneet käyttöönsä raapetekniikan, onhan se materiaalina varsin kiitollinen, jos haluaa tehdä selkeitä, tarkkoja kuvia, joissa mustan ja valkoisen lisäksi saa erilaiset harmaan sävyt näkyviin.
 |
| Aleksin öinen tähtitaivas ja voimakkaasti valaistu rakennus. |
 |
| Juhon harjoituksessa mielikuvituksen kummajaiset |
 |
| Annen kasvi- ja perhostutkielma |
 |
| Vuokon työstä näkee, kuinka erinomaisesti raapetekniikka soveltuu tarkkaan työskentelyyn. |
 |
| Vuokon lumihaikara |
 |
| Jennin mietiskelijä herättää ajatuksia. Tässä on tyyppi, jolla on juuret maassa ja pää jos ei pilvissä niin kumminkin täynnä loistavia ideoita. |
Kuten kuvia tarkkailemalla huomaat, niin aika monenlaista raaputusjälkeä töistä löytyy: on valkoisia pintoja ja ristiinviivoitettua rasteripintaa, pistettä ja ohutta viivaa suuntaan jos toiseenkin.
