Vuoden tauon jälkeen syntyi taas alkavien opiskelijoiden ryhmä ja aloitimme kurssilla1:piirtämisen tekniikkoja ja ilmaisukeinoja. Blogissamme lukija voi siis seurata, mitä ykköskurssin ohjelmaan kuuluu, sillä toinen ryhmä, joka opiskelee jo kurssia 5, aloitti bloggaamisen vasta kurssilta 3.
Aloitimme tutustumalla vanhimpaan piirustusvälineeseen, hiileen. Kokeilimme piirtämistä tuhkasta poimituilla hiilenpaloilla ihan siksi, että huomaisimme, että aina ei tarvitse käydä kaupan kautta harrastusta aloitettaessa. Varsinkin koivuhaloista jääneet hiilet toimivat oikein komeasti.Vuokko K. kertoikin kotona piirtäneensä koivuhiilenpalalla.
 |
Ruskea käärepaperi oli sopivan karkea ja oiva alusta uunista pomitulle hiilelle.Tässä Vuokko K:n oksarytmiä. |
 |
Aleksin viivaharjoitus tuo mieleen Kandinskyn vapaat piirrokset |
Seuraavaksi siirryimme luonnonhiileen - luultavasti lepän oksista poltettuun hiileen, joista näki, että ne olivat olleet oikean puun oksia. Työssä haettiin erilaisia viivoja: ohuita, paksuja, tummia, vaaleita, suoria, mutkittlevia jne.
 |
Vuokko N:n viivaharjoituksessa ryhdikästä viivaa ja voimakasta rytmiä
|
Toisessa hiilipiirroksessa tutkimme valon ja varjon ja vastavalon dramatiikkaa. Vastavalo on tuttu tehokeino valokuvista ja elokuvista ja yritimme soveltaa sitä piirtämiseen. Aloittava piirtäjä on yleensä varovainen ja työt saattavat jäädä pliisun yleisharmaiksi - tätä ongelmaa pyrin välttämään vastavalo-aiheella.
 |
Ewan juoksijoissa tummat ja vaaleat pinnat rytmittävät liikettä |
 |
Jennin herkkä juhannusyön kuva. Tyttö niityllä, metsä ja kaukana olevat puut taivasta vasten tummia. |
 |
Aleksin vastavalokuvaus ei selityksiä kaipaa |
 |
Vuokko K:n tutkielma lapsenlapistaan herkistää mielet |
Hiilipiirustuksen jälkeen siirryimme puuhiilikynään. Niistä harjoituksista lisää myöhemmin.Ainakin erään perheen koira hämmentyi täysin...