Piirtämisen iloa ja vaikeutta

Vuoden tauon jälkeen syntyi taas alkavien opiskelijoiden ryhmä ja aloitimme kurssilla1:piirtämisen tekniikkoja ja ilmaisukeinoja. Blogissamme lukija voi siis seurata, mitä ykköskurssin ohjelmaan kuuluu, sillä toinen ryhmä, joka opiskelee jo kurssia 5, aloitti bloggaamisen vasta kurssilta 3.

Aloitimme tutustumalla vanhimpaan piirustusvälineeseen, hiileen. Kokeilimme piirtämistä tuhkasta poimituilla hiilenpaloilla ihan siksi, että huomaisimme, että aina ei tarvitse käydä kaupan kautta harrastusta aloitettaessa. Varsinkin koivuhaloista jääneet hiilet toimivat oikein komeasti.Vuokko K. kertoikin kotona piirtäneensä koivuhiilenpalalla.

Ruskea käärepaperi oli sopivan karkea ja oiva alusta uunista pomitulle hiilelle.Tässä Vuokko K:n oksarytmiä.

Aleksin viivaharjoitus tuo mieleen Kandinskyn vapaat piirrokset

 Seuraavaksi siirryimme luonnonhiileen -  luultavasti lepän oksista poltettuun hiileen, joista näki, että ne olivat olleet oikean puun oksia. Työssä haettiin erilaisia viivoja: ohuita, paksuja, tummia, vaaleita, suoria, mutkittlevia jne.

Vuokko N:n viivaharjoituksessa ryhdikästä viivaa ja voimakasta rytmiä

 

Toisessa hiilipiirroksessa tutkimme valon ja varjon ja vastavalon dramatiikkaa. Vastavalo on tuttu tehokeino valokuvista ja elokuvista ja yritimme soveltaa sitä piirtämiseen. Aloittava piirtäjä on yleensä varovainen ja työt saattavat jäädä pliisun yleisharmaiksi - tätä ongelmaa pyrin välttämään vastavalo-aiheella.

Ewan juoksijoissa tummat ja vaaleat pinnat rytmittävät liikettä

Jennin herkkä juhannusyön kuva. Tyttö niityllä, metsä ja kaukana olevat puut taivasta vasten tummia.

Aleksin vastavalokuvaus ei selityksiä kaipaa

Vuokko K:n tutkielma lapsenlapistaan herkistää mielet

Hiilipiirustuksen jälkeen siirryimme puuhiilikynään. Niistä harjoituksista lisää myöhemmin.Ainakin erään perheen koira hämmentyi täysin...

Viel on värit voimissaan

Birgitan tanssijatar tuo terveisiä Espanjasta

Tervehdys pitkästä aikaa kerhostamme. Kurssi alkoi syyskuun puolen välin jälkeen ja kokoontumisia ehti olla vain neljästi kun jo syysloma alkoi.Aloitimme akryylivärimaalauksella, jota emme juuri keväällä ehtineet harjoitella. Osa on maalannut niillä ennen, joillekin taas nämä työt olivat aivan ensimmäisiä.

Maalausten aiheeksi otimme päävärit, töiden yleisotsikkoina oli "Punainen", "Sininen" ja "Keltainen". Pohdimme kyseisten värien merkitystä eri kulttuureissa,niiden symbolisia merkityksiä ja sitä, millaisia tunnetiloja niiden ajatellaan ilmentävän. Suomalaisista nuorista taitelijoista tutustuimme mm.Maarit Oikarisen värimaailmoihin. Meillä tavoitteena oli, että kussakin työssä hallitsevana olisi kunkin värin eri sävyjä ja tarpeen mukaan sitten jotain muutakin haluttua värimaailmaa ja tunnetta korostamassa tai hillitsemässä.

Katariinan maalauksen prinsessanvaaleanpunaiset

Kaisan pienessä sinisessä maalauksessa illan haikeutta

Aija maalasi kaamoksen sinistä palettiveitsellä

Katariinan ruiskaunokit

Arjan siniharmaa talvenalku

Essi palasi tauon jälkeen maalailemaan ja ehti sommittelemaan keltaisilla eksoottisen lintukuvan

Vuokon syyskoivikon värihehkua

Kullekin värille oli yksi kerhoilta. Neljännellä kerralla ideana oli ottaa inspiraatiota ornamenteista, ovathan ne ihmiskunnan yhteistä taideperinnettä ja niissä voi iloitella kaikin mahdollisin värein tai sitten pelkistää hillitysti ja viileästi moderniksi kuvioksi, itse kukin makunsa mukaan. Tällä kertaa ornamenttien järjestäytynyt maailma ei vapaita taiteilijasieluja kuitenkaan mahdottomasti inspiroinut. Arja käsitöiden taitajana innostui kuitenkin tutkimaan perinteitä.Mutta ehkäpä joku jonain iltana räväyttää jättikokoon semmoiset värikuviot että oksat pois. Viel on värit voimissaan vaikka kaamos täällä pohjoisessa pimeyttä tuokin - toisaalta se tuo mukanaan sellaisia voimavärejä,joita ei missään muualla näe.

Arjan ornamenttikuvion aloitus.Tämähän toimii kirjontamallina.