Näyttelyä rakentamassa

Koitti sekin päivä, että pääsimme rakentamaan näyttelyä Kittilän kirjastoon vuoden tuotoksista. Aiemmin oli ideana, että olisimme rakentaneet veistoksista oman näyttelyn tammi-helmikuussa kunnantalon aulaan, mutta kunnantalo menikin remonttiin ja aula kiinni. Niinpä mahdutimme vuoden kurssit samaan näyttelyyn - ahdasta tuli ja varmasti monta työtä jäi pois. Veistokset sijoitimme samalla pitkälle pöytätasolle, kun kirjastosalin hyllyjen päällä ne olisivat hukkuneet kirjamassaan.

Samalla opimme monta asiaa näyttelyn rakentamisesta. Maalauksia asetellessa huomioidaan mm.se, että taulujen ala-reunat on hyvä asettaa samalle tasolle. Taulujen värien pitää myös sopia toisiinsa, esimerkiksi lämpimät värit molemmissa kuten yläkuvan ketunpojan oranssi toistuu viereisessä maisemassa ja myös erilaisessa isossa maalauksessa, jossa kylmien sävyjen alla voimakas oranssinen alue. Vastavärit täydentävät toisiaan. Töiden kehystyksellä itse työtä voi joko nostaa esille tai pahimmassa tapauksessa lähes tuhota. Pienellä paikkakunnalla on vaikea kehyksiä saada ja se on myös rahakysymys - niinpä tähänkin näyttelyyn tehtiin edullisia paspiksia ohuesta kartongista, että saatiin väliaikainen siisti esillepano.

Marketan öljyvärimaalausta "Kiusattu" ei olekaan aiemmin blogissa esitelty. Se valmistui juuri ennen näyttelyä ja oli vielä paikoitellen märkä seinälle nostettaessa. Voimakkaiden vastavärien käyttö palvelee työn sisältöä, sanomaa.

Eräs pieni mutta tärkeä asia näyttelyn rakentamisessa on töiden nimi- tai numerolappujen paikka. Toistuvasti olen nähnyt harrastajien näyttelyssä töiden ja tekijöiden nimi- ja hintalappuja läntätyn itse tauluun tai taulunkehykseen, mikä minulle on kauhistus, pidänhän taideteosta aina jonkin verran pyhänä. Tähänkin näyttelyyn oli vähällä pujahtaa moinen virhe, mutta sovimme sitten, että nimilaput tulevat taulujen alapuolelle oikealle. Nimilapun voi kiinnittää seinälle myös vasemmalle tai taulun yläreunan korkeudelle, pääasia, että koko näyttelyssä on aina sama logiikka. Jos käyttää numerointia, joutuu kirjoittamaan ja monistamaan erikseen esittelylehtisen. Näiltä kuluilta säästyy kun tekee nimilaput töiden yhteyteen, katsojankaan ei tarvitse silloin etsiä lunttilapusta, että mikäs työ se tämä on.Ainakin tällaisissa opiskelutöiden ja harrastajien näyttelyissä nimilappu-systeemi toimii, kun varoja isoihin näyttelykustannuksiin ei ole.

Aijan herkät ruusunkiulukat ja Arjan maalaukset ovat näyttelyssäkin allekkain. Arjan tyyliltään erilaisia töitä yhdistää värimaailma.

Näyttelymme suojelijan virassa ylhäällä Vuokon puuenkeli, alhalla taas Tarjan Joosef ja Maria. Blogimme lukijat ehkä muistavat myös Tarjan upean riikinkukon, Tuuli-Marijan poron ja muun kuvan reunalla pilkottavan joulumaailman.

Syksyllä tavataan! Innoissamme päätimme, että syksyllä painatetaan itselle SOON HYVÄ- paidat.