Maalausta vielä kerran iloisissa tunnelmissa

Vielä kerrran pääsimme nauttimaan maalaamisesta tänä keväänä, 24.4. oli viimeinen työskentelytunti. Enää on jäljellä vain näyttelyn rakentaminen kunnan kirjastoon toukokuun alussa.
Tuuli-Marija sivelee yläkuvassa akryylivärein voimakkaita pintoja tulevan satukuvansa pohjaksi. Maa hehkuu lämpöä ja taivas  on tummaa syvyyttä.

Fannin pienikokoinen temperamaalaus Kotiniemen vanhalla ikkunalaudalla. Akryylein Fanni maalasi lisäksi perhostalun ja pienehkön modernin sommitelman.

 

Ylemmässä kuvassa Kaisan elämän ensimmäinen akryylimaalaus. Värit tuntuvat sopivan hänelle ja seuraavaksi olikin vuorossa isokokoisempi työ kevättulvan huuhtelemasta koivikosta. Siveltimen lisäksi Kaisa kokeilee työvälineenä mm.taitettua paperinsyrjää ja se toimikin ihan hyvin.

 

Ja välillä pidetään hauskaa ja puhutaan kaiken maailman asioista. Ja tietenkin naisten tapaan pitää joskus tarkastella vaikkapa kaverin mukavaa mekkoa, että kenenkäs valmistajan tuotantoa se onkaan.

 

 

Katariinan kukkaharjoitelman myötä toivottelemme kaikille hyvää kevään jatkoa ja alkavaa kesää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Karkeaa suolaa ja temperakokeiluja

Vesivärimaalauksen viimeisinä kokeiluina teimme töiden suolausta. Märälle väripinnalle levitettiin karkeaa suolaa ja kun suola oli kuivanut, harjatiin se pois. Näin syntyi eläviä ja rosoisia väripintoja, kun osa väristä imeytyi suolarakeisiin. Seuraavassa muutamia kokeilupintoja.

Kaisan maisemassa suolan jäljet  antavat uutta herkkyyttä

Aijan suolakokeilu
 

Vuokon kukkien päälle on juuri ripoteltu suoloja

Akvarellijakson jälkeen olivat vuorossa temeperamaalauskokeilut. Se olikin huomattavasti vaikeampaa, sillä kukaan ei ollut maalannut temperaa aiemmin ja ohjaajankin maalauskokeiluista oli jo tovi aikaa. Ensimmäinen oppitunti menikin tuskaillessa, sillä oikea valkoinen väri puuttui ja liituvalkoisesta ei värien vaalentajaksi ollut. Virhe oli myös siinä, että tökimme väriä aivan liian paksusti kankaalle ja yritimme maalata useampaa kerrosta päällekkäin. No,sehän ei onnistunut. Seuraavalla kerralla olimmekin jo viisaampia ja maalasimme vain yhden kerroksen kohtaansa ja värin paksuutta myös ohennettiin. Lisäksi saimme oikeaa valkoista pigmenttiä, joten maalaus alkoi sujua aivan eri tahtiin.

Niin mikä tempera? Siis maalaus, jossa väripigmentit eli värijauhe sekoitetaan emulsioon, joka on tehty kananmunasta,pellavaöljystä ja vedestä. Emulsion sekoitusuhde on 1:1:1, eli kaikkia ainesosia saman verran, ensin muna ja öljy ja lopuksi vesi, ohjeeen mukaan tislattua vettä,mutta me tyydyimme keitettyyn veteen sillä periaatteella, että pöpöt siitä on kuolleet. Ensimmäisellä kerralla jokainen sekoitti pigmentit ja emulsion omalla paletillaan "oikeaoppisesti" palettiveitsellä. Mutta kun on näin iso ryhmä, niin seuraavalla kerralla ajan säästämiseksi sekoitettiin puhtaaseen pilttipurkkiin isompi satsi kutakin väriä,  ihan vain teelusikalla hämmennettiin ja siitä sitten nostettiin paletille - värikin oli notkeampaa ja tasaisempaa tällä tavalla. Viikon säilytys jääkaapissa teki värin koostumukselle itse asiassa hyvää, väri oli sileämpää.


Munaemulsio tehtiin puhtaaseen saippuapulloon ja värit pilttipurkkeihin



 

Pigmenttipurkkeja, suurin osa maavärejä

 

Kaisan toinen temperamaalaus onnistui. Salaisuus piili siinä, että malttoi tehdä vain yhden värikerroksen kankaalle kerralla.

Birgitan tomaatit vielä hiukan keskeneräisinä. Ne kypsyvät varmaan seuraavalla kerralla.

Totesimme, että tempera vaatii kärsivällisyyttä. Ilmankos ennen muinoin yhden maalauksen valmistuminen kesti vuosikausia, kun työn piti kuivaa välillä. Hienon lopputuloksen aikaansaamiseksi värikerrostenkin varmaan piti olla konkreettisesti hienoja eli ohuita.